Tyrnipannacotta vol. 1

H:n vanhempien luona jouluaattopäivällisen jälkiruoka on se osuus ateriaa, jossa voidaan kokeilla uusia juttuja. Tänä vuonna A:n työkaveriltaan joululahjaksi saamien tyrnien innoittamana jälkkäriksi valikoitui tyrnipannacotta. Koska paikalla oli sekä kasvissyöjiä että ulkomaalaisia, teimme pannacotasta kaksi versiota. Toisen, joka on hyydytetty liivatteella ja toisen, joka hyydytettiin valkosuklaalla.

Tässä liivateversiossa on tyrniä myös itse pannacotassa, valkosuklaaversiossa pannacotta on vaniljapannacotta ja tyrniä on ainoastaan kiilteessä. Ohjeeksi valikoitui Kokit ja Potit -blogi, josta ollaan aiemminkin poimittu onnistuneita ohjeita. Ohje on myös kerrottu blogissa niin selkeästi, että tässä kopio siitä. Alkuperäinen ohje sanoo, että tästä tulisi 2-4 annosta – me saatiin tästä kolme sopivan kokoista.

Tyrnipannacotta

1 dl vispi- tai kuohukermaa
1/2 dl tyrnitäysmehua (makeuttamaton)
3/4 dl sokeria
1 liivatelehti
1 dl turkkilaista jugurttia

1. Laita liivalehti likoamaan kylmään veteen.

2. Mittaa kattilaan kerma, tyrnimehu ja sokeri. Kiehauta ja anna poreilla hiljalleen kunnes sokeri on sulanut. (Ei juuri keitetty, lämmitettiin vain.)

3. Kun liivatelehti on pehmeä, purista sitä nyrkissä liika vesi pois ja laita se kuumaan seokseen samalla voimakkaasti vispilällä sekoittaen.

4. Lisää jugurtti ja sekoita tasaiseksi.

5. Kaada kahteen, kolmeen tai neljään jälkiruokamaljaan, peitä tuorekelmulla ja laita jääkaappiin hyytymään muutamaksi tunniksi tai yön yli.

Tyrnikiille
noin 12 pannacotta-annokseen

2 dl tyrnimehua
1,5 liivatelehteä

  1. Liota liivatelehdet kylmässä vedessä.
  2. Kuumenna tyrnimehu kuumaksi.
  3. Sekoita kovasti vatkaten kuivaksi puristellut liivatelehdet tyrnimehuun.
  4. Anna jäähtyä hetki ja kaada sitten varovasti pannacottien päälle.

 

Ennen tarjoilua, koristele pannacotat tyrnimarjoilla ja esim. piparkakkumurusilla.

Koukuttava pari: ruisnachot ja valkosipulijogurtti

Niin kuin edellisestä postauksesta voi päätellä, menimme syksyllä naimisiin. Iltapalalla oli tarjolla muiden herkkujen lisäksi ruisnachoja, joita koko päivän kestäneen syömisen jälkeen palasi vielä meille kotiinkin. En muista enää, mistä tämä yhdistelmä sai alkunsa, mutta ainakin se on osoittautunut hyvin koukuttavaksi… Sopisi varmasti vaikka illanistujaisiin naposteltavaksi tai uudenvuoden juhliin ennen nakkeja syötäväksi.

ruisnachoja (varmaan ruissipsitkin käy)
turkkilaista jogurttia
valkosipulin kynsi tai pari
(majoneesia)
suolaa
pippuria
(sitruunamehua)

  1. Sekoita jogurtin joukkoon majoneesi, jos jääkaapissa sattuu sellaista olemaan ja haluat saada sitä käytettyä vähemmäs. Pelkkä jogurttikin riittää hyvin.
  2. Hienonna valkosipuli (veitsellä, A oppi juuri, että siitä tulee väkevämpää valkosipulinpuristimella) ja sekoita se jogurtin joukkoon.
  3. Mausta suolalla ja pippurilla ja halutessasi sitruunamehulla. Ehkä tippa oliiviöljyäkin voisi sopia joukkoon.
  4. Anna maustua hetki.
  5. Dippaile ruisnachoja ja koita olla syömättä koko pussia – tai aika terveellinen asia, johon koukuttuahan tämä on…

Sitä oikeaa okonomiyaki-reseptiä etsimässä

Oltiin syys-lokakuun vaihteessa Japanissa häämatkalla ja siellä viimein alkoi A:kin innostua japanilaisesta ruoasta (ja ehkä vähän Japanistakin). Sushi on toki ollut molempien suosikki jo pidempään, mutta pari vuotta sitten H:n lahjaksi saama japanilainen keittokirja on jäänyt aika vähälle testaukselle.

Kaikkien pikkelöityjen vihannesten, riisin ja misokeiton jälkeen okonomiyaki eli japanilainen kaalimunakas oli oikein hyvää vaihtelua. Onneksi oltiin saatu suositus tämän perinneruoan maistamisesta, se olisi voinut muuten jäädä väliin.

Ilmeisesti reseptejä on niin monta kuin kokkejakin ja koostumus vaihtelee pannukakkumaisemmasta munakasmaisempaan. Munakasmaisempi oli se, jota Japanissa maistelimme; pannukakkumaisempi oli eka testaamamme resepti. Ei ihan vakuuttanut. Tämä resepti oli jo hyvin paljon lähempänä sitä, millaisena me opimme okonomiyakin tuntemaan. A kritisoi alkuperäisen ohjeen ”sekoita kaali ja seesaminsiemenet” -osiota, Japanissa söimme okonomiyakimme äyriäisten kanssa, joten niitä myös tässä.

Ohje on hyvin paljon helpompi kuin pitkästä johdannosta ja pitkästä ohjeesta voisi päätellä. Lisäksi kaikkia aineksia saa tonnikalahiutaleita lukuunottamatta helposti melkein mistä tahansa kaupasta, joten suosittelemme lämpimästi testaamaan!

Okonomiyaki eli japanilainen kaalimunakas
Kahdelle

reilu puoli litraa kaalta suikaloituna
(1 dl ruohosipulia tai kevätsipulia)
0,5 dl seesaminsiemeniä
3-4 kananmunaa
0,5 rkl vettä
0,5 rkl (japanilaista) soijakastiketta
(sulatettuja katkarapuja ja muita mereneläviä)

öljyä paistamiseen

Päälle:
majoneesia
”okonomiyaki-kastiketta”
(tonnikalahiutaleita)

  1. Silppua kaali ohuiksi suikaleiksi ja hienonna sipuli
  2. Riko kananmunat, lisää joukkoon vesi ja soijakastike ja sekoita
  3. Laita pannulle puolet kaalista ja sipulista sekä puolet seesaminsiemenistä.
  4. Paista kaalta, sipulia ja seesaminsiemeniä melko kuumalla pannulla öljyssä sekoitellen, kunnes kaali pehmenee (välillä voi laittaa kannen päälle, niin pehmenevät nopeammin)
  5. Jaa seos kahteen osaan eri puolille pannua pyöreähköiksi kiekoiksi
  6. Kaada munaseosta molempien kiekkojen päälle sen verran, että vaikuttaa, että kiekot pysyvät kasassa
  7. Käännä varovasti sopivassa vaiheessa ja paista vielä toiselta puolelta
  8. Valele päälle okonomiyaki-kastiketta (oikeampi versio on käsityksemme mukaan jäykempää, jolloin se pursotetaan viiruiksi annoksen päälle) ja tee majoneesista kivoja raitoja
  9. Lisää päälle vielä tonnikalahiutaleita tanssimaan, jos sinulla sattuu sellaisia olemaan
  10. Syö ekat okonomiyakit pian kun ne ovat vielä lämpimiä ja paista toinen kierros sen jälkeen, kun olette syöneet ensimmäiset

 

Kastike okonomiyakeille 

1,5 rkl worcestershirekastiketta
3/4 rkl juoksevaa hunajaa tai siirappia
3/4 rkl soijakastiketta
1,5 tl inkivääriä raastettuna
Sekoita aineet.
Tämä ei taida tosiaan olla ihan oikeaoppinen okonomiyaki-kastike, mutta helppoudessaan kyllä ajaa asiansa ainakin näin arki-iltana.

Lehtikaali-carbonara

A pakeni yksinäistä marraskuista sunnuntaipäivää kummiensa hoiviin ja hyvän seuran, kivan joulumyyjäisvierailun ja pyöränhuollon lisäksi sai vielä tuliaisiksi siirtolapuutarhassa edelleen täysillä voimilla kasvavaa lehtikaalta. Siitä tuli tällä kertaa carbonara – sopivaa lohturuokaa marraskuun harmauteen.

Inspiraationa tälle reseptille toimi Iltasanomien ohje, joka vastasi A:n ennakkovisioita. Alkuperäisen ohjeen valkoviini korvattiin pastan keitinvedellä ja sitruunamehulla. Sitruuna tosin löysi tiensä mukaan vasta maistamisen jälkeen kun tuntui, että ruoka kaipasi jotain happoa.

Lehtikaali-carbonara
kahdelle

70-140 g pekonia
lehtikaalta
1 pieni (puna-)sipuli
pari kynttä valkosipulia
oliiviöljyä
suolaa
pippuria
1 dl kermaa
sitruunamehua
pastaa
parmesaania

 

  1. Hienonna sipulit ja lehtikaali. Viipaloi pekoni.
  2. Paista pekonia pannulla, kunnes se on valmista. Lisää kasvikset (ja tarvittaessa vähän öljyä) ja jatka paistamista.
  3. Laita pasta kiehumaan runsaalla suolalla maustettuun veteen.
  4. Mausta pekoni-kasvisseos suolalla ja pippurilla. Lisää desi kermaa (tai sen verran kuin jääkaapista sattuu löytymään…). Anna kiehua hiljalleen kunnes pasta on kypsää.
  5. Ota pastan keitinvettä hieman talteen (tai kaada suoraan pekoneiden ja kasvisten sekaan). Lisää valutettu pasta pannulle ja sekoita. Mausta sitruunamehulla. Lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria.
  6. Tarjoile ja raasta päälle parmesaania.

Italia-ilta: Semifreddo ai frutti di bosco eli metsämarjainen puolikylmäke

Hyvää kannattaa odottaa ja parempi myöhään kuin ei milloinkaan ja muita hyviä kliseitä. Tässä viimein meidän Italia-illan loppuhuipentuma marjoista tehty semifreddo, jonka A:n kummisetä suomensi luovasti puolikylmäkkeeksi.

Ohje on alun perin Youtube-videolta, josta A:n kummit sen ansiokkaasti tännekin suomensivat.

Hyvää oli ja oikein sopiva päätös tälle aterialle! Siinä mielessä myös näppärä jälkiruoka, että sen voi tehdä jo ennen vieraiden tuloa odottamaan. Kiitokset kokeille🙂

Marjainen semifreddo

4 keltuaista
1 kokonainen muna
100 g sokeria
4 dl di kuohukermaa
300 g marjoja
1 rkl glukoosisiirappia
1 rkl vadelma/mansikkahilloa (”mielestäni ei pakollinen”, kommentoi A:n kummisetä
1 vaniljatanko

Tarvitaan 3 kulhoa:

1.  Vatkaa keltuaiset ja sokeri kuohkeaksi

2.  Vaahdota valkuaiset  

3.  Vatkaa kerma ja mausta vaahto vaniljalla (vaniljatangon sisuksella/vaniljajauheella/-uutteella/-sokerilla)

Vuoraa (esim. pitkänomainen) vuoka kelmulla tai rypistellyllä leivinpaperilla.

Kääntele yhteen glukoosi, valkuaisvaahto ja keltuaisvaahto – huolettomasti, sillä tässä vaiheessa ei enää vatkata!

Lopuksi sekoittele joukkoon myös kermavaahto, marjat (ja lusikallinen hilloa)

Hyydytä pakastimessa 3-4 tunnin ajan – ei pitempään, sillä menee helposti liian kovaksi, jolloin joutuu taas sulattelemaan…

Kumoa tarjolle.

Halutessasi koristele vielä marjoilla.

Italia-ilta: mascarponella täytettyä kananrintaa

Italia-illan pääruoan pääraaka-ainetta pohdittiin pitkään ja hartaasti. Kun A:n kummit ehdottivat kanaa, ei A viitsinyt enää sanoa, ettei oikeastaan syö kanaa… Hyvä niin, koska lopputulos oli oikein herkullinen ja kokonaisuuteen hyvin sopiva.

Mascarponella täytettyä kananrintaa

40 g voita
250 g sieniä
1 sitruunanmehu siivilöitynä
1 valkosipulinkynsi
1 rkl hienonnettua lehtipersiljaa
4 nahatonta ja luutonta kananrintaa
2 kinkkuviipaletta leikattuna puoliksi
100 g mascarponejuusto
1 iso (tai 2 pientä) tomaattia
suolaa
pippuria

1. Lämmitä uuni 200 asteeseen. Pilko sienet pienemmäksi ja laita päälle sitruunamehua, jotta ne säilyttävät värinsä.

2. Sulata 25 g voita, paista valkosipulinkynttä kunnes se muuttuu ruskeaksi. Ota valkosipulinkynsi pois pannulta ja heitä se pois. Lisää hienonnettu persilja ja sienet, paista kuumalla pannulla välillä sekoittaen 5 minuuttia. Mausta suolalla ja pippurilla ja paista 2 minuuttia lisää. Ota sitten pannu pois lämmöltä.

3. Leikkaa jokaiseen kananrintaan syvä viilto siten, että se jää yhdestä reunasta vielä kiinni. Avaa kananrinta ja nuiji sitä lihanuijalla (tai nyrkillä…), mausta suolalla ja pippurilla.

4. Laita jokaiseen kanaan toiselle puolelle yksi puolikas kinkkusiivu, neljäsosa mascarponesta ja ruokalusikallinen paistettuja sieniä. Käännä kanan toinen puolikas päälle ja varmista kiinni pysyminen cocktail-tikuilla.

5. Laita jokaisen kanan päälle vielä viipale tomaattia (ei päätypaloja), mausta suolalla ja pippurilla.

6. Asettele täytetyt kananrinnat pellille, pilko päälle loppu voi. Peitä kanat foliolla ja paista 15 minuuttia. (15 minuuttia on Silver Spoonin aika, me taidettiin paistaa lähes tuplasti niin kauan, mutta toisaalta unohdettiin aluksi laittaa folio päälle…) Laita grilli lämpenemään. Ota folio pois ja ruskista kana grillissä. (Me otettiin folio pois ja laitettiin uunin grillivastukset päälle vähäksi aikaa.)

Italia-ilta: pastaa crème fraîchella ja rucolalla

Italia-illan primo piatto oli hyvin yksinkertainen tuorepasta crème fraîchella ja rucolalla. A:n kummi teki tuorepastan, joten meillä ei ole mitään hajua sen valmistamisesta. Silver Spoonin ohjeessa neuvotaan käyttämään munatagliatellea. Tämä annos on aika paljon yksinkertaisempi kuin alkupalan katkaravut.

Tagliatelle crème fraîchella ja rucolalla

250 ml crème fraîchea
2 luomusitruunan kuori ja mehu
320 g munatagliatellea (tai sitä itse tehtyä tuorepastaa)
150 g rucolan lehtiä vähän pienennettynä
150 g parmesania vastaraastettuna
suolaa
pippuria

1. Laita crème fraîche kulhoon, sekoita joukkoon raastettu sitruunankuori ja puristettu mehu. Mausta suolalla ja pippurilla.

2. Keitä pasta runsaassa suolatussa vedessä al denteksi, valuta vedet pois ja kaada pasta takaisin kattilaan.

3. Sekoita sitruuna-créme fraîche-sekoitus pastan joukkoon, lisää hienonnettu rucola ja puolet raastetusta parmesanista.

4. Tarjoile lopun parmesanin kanssa.

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

%d bloggers like this: